Lyrics
Saapui hän keskelle hävityksen
Kylään ammoin niin rauhaisaan
Katot hehkuivat väreissä liekkien
Ja veri rakkaiden peitti maan
Peitti maan
Vihan nostatti ja kiiri taivaisiin
Niin moni lieni jo tiellä tuonelaan
Vaan he viel' ei veisi häntä mukanaan
Vaik' joukkonsa hän kokosi liki lyödyistä
Kai satakunta ruumista hän polki allensa
Armoa ken sai kohtas' vain kirveen kaulalla
"Miekanterät vapauttakaa
Kostuttakaa kylmää rautaa!
Suokaa heille vihastanne
Hukuttakaa hurmeen virtaan!"
"Kilpien taa piiloutukaa
Pelkurit jo perääntykää!
Ohitsemme jos mielitte
Viimeinenkin hautaan saattakaa!"
Harvatpa kertomaan säästyivät
Siksi veri yltyi virtaamaan
Niin vain aika koitti myös sankarin
Kirjailtu miekka kourassaan
Kourassaan
Vaan mies taipumaton veljet rinnallaan
Tarustoissa elää ainiaan
